Sydänpipareita ja saunawurstia

Kävin Hampurissa tapaamassa tuttuja ihmisiä. Vaikka olin odottanut viime viikonloppua, siitä huolimatta bussissa tuntui epämukavalta ajatella sinne menemistä, kun en yhtään tiennyt mitä odottaa. Olen viimeksi nähnyt kyseiset ihmiset monta vuotta sitten, ja nyt yllättäen päätin mennä käymään (en ole edes ikinä käynyt heillä), joten mietin, mitä he mahtavat ajatella.

Tämänlaiset ajatukset osottautuivat turhiksi, niin kuin yleensä on tapana. Lauantaina olin kävelyllä näiden ihmisten kanssa, puhuimme kaikenlaisista kiinnostavista asioista, ja tunsin valtavan hyvää oloa siitä, että olin tullut.

Muutaman kuukauden takainen otos. Tämä kuva on vain rekvisiittaa.

Vuosien takainen yhdeksänvuotias poika oli kasvanut minua pitemmäksi. Tapasin ensi kertaa myös ihastuttavan pikkutytön, jonka kanssa tulin heti toimeen huolimatta ontuvasta saksan kielestäni. Toisaalta lasten kanssa tulee puhuttua enemmän saksaa kuin aikuisten, koska lapset, toisin kuin aikuiset, eivät yleensä puhu englantia, joten minun oli yritettävä kovasti, että sain hänet ymmärtämään. Yllättäen kommunikointi sujui melko vaivattomasti.

Perheellä oli vaikuttava kirjasto, josta löysin Kalevalan ainakin kahdella eri kielellä (joista kumpikaan ei ollut suomi), sekä vanhan Suomesta kertovan kirjan saksaksi. Viimeksi mainitun teoksen talon isäntä kertoi ostaneensa joskus 70-luvulla, ja se sisältää muutaman oudon lauseen kuten: "Suomalaiset naiset tykkäävät matkustella nuorena ympäri maailmaa, mutta loppujen lopuksi he palaavat aina Suomeen ja naivat suomalaisen miehen, koska he tietävät mitä suomalainen mies tekee." 70-luvulla muut ihmiset kuulemma ajattelivat näin Suomesta. Jännää, en ole ikinä kuullut moista lausetta.

Hampuri on miellyttävä kaupunki. Miellyttävämpi kuin Berliini. Siellä kaduilla kävellessäni mietin jo, kuinkahan korkea vuokra tuossa talossa on, ja olisipa mukava käydä tuolla ja tuolla. Hampuri on satamakaupunki ja siellä on enemmän puita kuin Berliinissä. Sen koko on myös helpommin käsitettävissä kuin pääkaupungin. Ei varmasti hassumpi paikka asua.

Hieno maalaus talon seinässä. Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä Hampurin kanssa.

Jostain syystä en ottanut ainuttakaan kuvaa viikonloppuna. Paikat, ihmiset ja tapahtumat saavat jäädä muistikuvien varaan tällä kertaa. Tapahtumista puheen ollen, kävimme sunnuntaina suomalaisessa merimieskirkossa, jonka pihalla oli joulubasaari pyttipannuineen ja saunawursteineen! Merimieskirkon sisällä on myös suomalainen kauppa ylihintaisine tuotteineen, sekä tietysti sauna. Paikalla oli enemmän suomalaisia kuin olen vielä kertaakaan täällä ollessani nähnyt. Siellä oli myös arpajaiset, joiden voittona pääsisi kahdella eurolla Suomeen, niin kuin nainen minulle kertoi. Sanoin, että olen menossa ensi viikolla Suomeen, joten ei ehkä tällä kertaa. Nainen jatkoi, että miten olisi ensi vuonna; voisin lomailla Suomessa! Loistava idea, vaan hyödytön tässä tapauksessa.

Takaisin Berliiniin. Loppu alkaa jo lähestyä. Tänään olen täyttänyt joitain papereita ja tein loppuarvioinnin saksan kielessä. Tulos oli aivan uskomattoman surkea; taso pysyi samana (A1), vaikka muutaman yksittäisen osion tulos paranikin. Tämä on tietysti sen syytä, etten ole töissä puhunut saksaa, koska en kykene viralliseen asiakaspalvelukieleen saksaksi. Tiedän silti, että osaan puhua saksaa paremmin kuin kolme kuukautta sitten.

Tänään tapasin viimeistä kertaa (nyyh) paria kielikurssin kaveriani Potsdamer Platzilla. Menimme oikein hienoon intialaiseen ravintolaan, mikä oli hieman hämmentävää, sillä en tiennyt kuinka syödä. Eteeni tuotiin lähes tyhjä lautanen, jolla oli ohutta tulista leipää, sekä kuppi minun tilaamaa annostani, joka osottautui pelkäksi kastikkeeksi. Keskellä pöytää oli kuppi riisiä meille kaikille kolmelle. Pöytään tuotiin vielä yhtä erilaista leipää, sekä salaattilautanen. Pitikö syödä erikseen vai yhdessä? Leivän päällä vai ilman? Onneksi toinen kavereistani oli ennenkin käynyt siellä, joten minä vain katsoin miten hän söi.

Tänään joulumarkkinat ovat virallisesti alkaneet (ainakin luultavasti). Monella aukealla on kojuja, ja olen kiertänyt kävellen keskustaa ja etsinyt uusia paikkoja. Suosikkini oli kaupungintalon aukealla olevat joulumarkkinat, joissa on aivan häkellyttävä tunnelma. Ihmisiä, jouluvaloja, puisia kojuja tavaroineen, karuselleja ja maailmanpyörä, ja uskomattoman hyviä tuoksuja joka puolella, tekojää, jossa ihmiset luistelivat, joulumusiikkia ilmassa (klassista kaiken lisäksi). Oli melko valoisaa, joten aion mennä sinne uudestaan pimeällä, koska tunnelma on silloin hieman erilainen (eikä näe sitä lumen olemattomuutta maassa niin helposti). Noin puolen kilometrin päässä Aleksanderplatzilla on toiset joulumarkkinat, jotka eivät ole niin hienot, mutta löysin sieltäkin jotain.

Tässä on muutama kuva, mutta aion laittaa lisää sitten kun käyn uudestaan jonain iltana.

Epäilemättä hyvää salamia.

Aleksanderplatz.

Niitä riittää jokaiselle.

Tschüss!