keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Pyhiinvaellus

Olen monet kerrat mielessäni miettinyt, kuinka kirjoittaisin tästä aiheesta, eikä mikään tunnu riittävältä. Eteeni ei tule kovin monesti tilanteita, joissa sanat eivät yksinkertaisesti riitä; melkein aina olen lopulta keksinyt sanottavaa. Luultavasti tälläkin kertaa keksin jotain, mutta siitä huolimatta tunnen sanojen jäävän vajaiksi. Nyt sanat tulevat olemaan tärkeitä, sillä tahtoisin parhain mahdollisin keinoin kertoa tästä kokemuksesta, joka jäi kummittelemaan mieleeni (niin voimakkaasti, että työnteosta vaivoin tuli mitään tänään).

Mainitsin ensimmäisessä tai jossakin ensimmäisistä kirjoituksistani aikovani kertoa pitkäaikaisesta haaveestani, jos se toteutuu. Halusin päästä kuuntelemaan Tuomaskuoroa, Leipzigin Tuomaskirkon 800 vuotta vanhaa poikakuoroa, jonka johtajana on muun muassa toiminut Johan Sebastian Bach. Haluan edelleen päästä sinne, mutta tämän ja viime viikon välillä on ero: tänään voin kertoa, että olen kerran istunut Tuomaskirkon parvella ihmetellen, kuinka musiikki voi kuulostaa niin hyvältä. Mikä täydellinen yhdistelmä: Bachia Tuomaskuoron laulamana!

St. Thomaskirche ja Johan Sebastian Bach.

Tämän kaltaisessa tilanteessa on mahtavaa, jos saa jakaa kokemuksen jonkun samanmielisen kanssa. Sopivasti isäukko saapui Berliiniin viime torstaina, ja lauantaiksi ja sunnuntaiksi suuntasimme Leipzigiin. Oli varsin mukavaa osoitella tuttuja kuorolaisia ja kokea sitä ylevää tunnelmaa yhdessä. Minä aivan-ihan-niin-uskomattoman oikeasti sain olla siellä ja kuunnella sitä musiikkia, mikä kuulostaa maailman kauneimmalta minun korviini.

Näin muutama vuosi sitten Tuomaskuorosta kertovan dokumentin, jonka olen sittemmin katsonut muutamaan otteeseen. Oli riemastuttavaa nähdä tuttuja kasvoja kuorolaisten joukossa, jonkin verran kasvaneina. Erityisesti dokumentista mieleen jäi Stefan Kahlen laulama "Erbarme dich" (jotain erittäin vakuuttavaa ja hienoa), ja kyseinen henkilö oli viime lauantain motetissa yksi solisteista. On se melkoista nähdä ihmisiä elävänä. Ja joskus saattaa kädetkin täristä, kun saa ottaa kuvan sellaisesta kuuluisasta henkilöstä, puhumattakaan niistä muutamasta sanasta, jotka vaihtaa sen kuuluisan henkilön kanssa seisoskellen kirkon portailla. Jälkeenpäin hymyilyttää leveästi. Tekisi mieli vähän hyppiä.

Kertokaa ihmiset, mitä sitä voi tästä kirjoittaa? Leipzigin Tuomaskirkko on komean näköinen. Tuntia ennen lauantain motettia kirkon kolmella ovella oli sadan metrin pituiset jonot, mutta onneksi olimme siellä jonottamassa ajoissa, ja sen vuoksi saimme niin hyvät paikat parvelta, ettei parempaa voisi toivoa. Tuomaskuoro kuulosti omin korvin kuultuna paikanpäällä niin hyvältä, että meinasi itku tulla.

Thomanerchor

Voisin sanoa, että viikonloppu pyhitettiin Bachille. Leipzig, Tuomaskirkko, Tuomaskuoro, motetti, Bachin hauta, sekä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Bach-museo, jossa sunnuntaina saimme aikaa vierähtämään yli neljä tuntia, huolimatta sen pienestä koosta. Ajan kulumisesta voi hyvillä mielin syyttää museon keskellä olevaa huonetta sohvineen, kuulokkeineen ja pienine näyttöineen, joista saattoi löytää Bachin koko tuotannon. Kuka jättäisi sellaisen tilaisuuden hyödyntämättä?

Bachin hauta kirkon etuosassa sekä urkuparvi toisessa päässä.

Museossa oli myös säveltäjän alkuperäisiä nuotteja, urut sekä mielenkiintoinen orkesterihuone ja Bachin sukupuu, jonka avulla sai tutustua musiikkisuvun muihinkin säveltäjiin.

Bach sitä ja Bach tätä: se ei rajoittunut ainoastaan Leipzigiin. Maanantai-iltana erehdyimme isäukon kanssa menemään Dussmann das Kulturkaufhausin alakertaan, jossa on niin paljon klassista musiikkia, ettei siellä tiedä mitä pitäisi tehdä. Se on sellainen paikka, että sieltä ei lähdetä ilman kassintäydellistä cd-levyjä ja lompakko keventyneenä. Mutta kuka sanoo, ettei se olisi hyvä asia!

Tuollaisten paikkojen huono puoli on se, että epätoivo valtaa mielen, kun muistaa, ettei Suomessa ole Dussmannia.

Katumusiikkia Leipzigissä.

Ihmiset, jos rakastatte jotain asiaa, mitä ette ole vielä nähneet, niin menkää näkemään se, niin rakastatte sitä vielä enemmän.

Bis Später alles Leute!

1 kommentti:

  1. Ootpa kiva! Voin kuvitella että oot ollu ja oot mielissään. Kuulostaa kyllä nii mukavalta että ei varmaan ois itelläkään haitannu olla siellä :D

    VastaaPoista