Mainitsin ensimmäisessä tai jossakin ensimmäisistä kirjoituksistani aikovani kertoa pitkäaikaisesta haaveestani, jos se toteutuu. Halusin päästä kuuntelemaan Tuomaskuoroa, Leipzigin Tuomaskirkon 800 vuotta vanhaa poikakuoroa, jonka johtajana on muun muassa toiminut Johan Sebastian Bach. Haluan edelleen päästä sinne, mutta tämän ja viime viikon välillä on ero: tänään voin kertoa, että olen kerran istunut Tuomaskirkon parvella ihmetellen, kuinka musiikki voi kuulostaa niin hyvältä. Mikä täydellinen yhdistelmä: Bachia Tuomaskuoron laulamana!
St. Thomaskirche ja Johan Sebastian Bach. |
Tämän kaltaisessa tilanteessa on mahtavaa, jos saa jakaa kokemuksen jonkun samanmielisen kanssa. Sopivasti isäukko saapui Berliiniin viime torstaina, ja lauantaiksi ja sunnuntaiksi suuntasimme Leipzigiin. Oli varsin mukavaa osoitella tuttuja kuorolaisia ja kokea sitä ylevää tunnelmaa yhdessä. Minä aivan-ihan-niin-uskomattoman oikeasti sain olla siellä ja kuunnella sitä musiikkia, mikä kuulostaa maailman kauneimmalta minun korviini.
Näin muutama vuosi sitten Tuomaskuorosta kertovan dokumentin, jonka olen sittemmin katsonut muutamaan otteeseen. Oli riemastuttavaa nähdä tuttuja kasvoja kuorolaisten joukossa, jonkin verran kasvaneina. Erityisesti dokumentista mieleen jäi Stefan Kahlen laulama "Erbarme dich" (jotain erittäin vakuuttavaa ja hienoa), ja kyseinen henkilö oli viime lauantain motetissa yksi solisteista. On se melkoista nähdä ihmisiä elävänä. Ja joskus saattaa kädetkin täristä, kun saa ottaa kuvan sellaisesta kuuluisasta henkilöstä, puhumattakaan niistä muutamasta sanasta, jotka vaihtaa sen kuuluisan henkilön kanssa seisoskellen kirkon portailla. Jälkeenpäin hymyilyttää leveästi. Tekisi mieli vähän hyppiä.
Kertokaa ihmiset, mitä sitä voi tästä kirjoittaa? Leipzigin Tuomaskirkko on komean näköinen. Tuntia ennen lauantain motettia kirkon kolmella ovella oli sadan metrin pituiset jonot, mutta onneksi olimme siellä jonottamassa ajoissa, ja sen vuoksi saimme niin hyvät paikat parvelta, ettei parempaa voisi toivoa. Tuomaskuoro kuulosti omin korvin kuultuna paikanpäällä niin hyvältä, että meinasi itku tulla.
Thomanerchor |
Bachin hauta kirkon etuosassa sekä urkuparvi toisessa päässä. |
Bach sitä ja Bach tätä: se ei rajoittunut ainoastaan Leipzigiin. Maanantai-iltana erehdyimme isäukon kanssa menemään Dussmann das Kulturkaufhausin alakertaan, jossa on niin paljon klassista musiikkia, ettei siellä tiedä mitä pitäisi tehdä. Se on sellainen paikka, että sieltä ei lähdetä ilman kassintäydellistä cd-levyjä ja lompakko keventyneenä. Mutta kuka sanoo, ettei se olisi hyvä asia!
Tuollaisten paikkojen huono puoli on se, että epätoivo valtaa mielen, kun muistaa, ettei Suomessa ole Dussmannia.
Katumusiikkia Leipzigissä. |
Bis Später alles Leute!
Ootpa kiva! Voin kuvitella että oot ollu ja oot mielissään. Kuulostaa kyllä nii mukavalta että ei varmaan ois itelläkään haitannu olla siellä :D
VastaaPoista