keskiviikko 31. elokuuta 2016

Suunnitelma A ja itäeurooppalaista kirjallisuutta

Neljän päivän kuluttua aamuvarhaisella lähtee lentokoneeni Helsinki-Vantaan lentoasemalta Berliiniin, jonne minulla on vakaa aikomus jäädä kolmeksi kuukaudeksi työharjoitteluun.

Kun ulkomaanmatkailulle antaa pikkusormen, se vie koko kehon. Viettäessäni viime keväänä kaksi kuukautta Irlannissa vakuutuin, että pitempiaikainen oleskelu ulkomailla on loistava juttu. Valmistuin toukokuun lopussa kuva-artesaaniksi ja välivuoden pitämisen olin jo päättänyt. Syksylle suunnittelin kaikenlaista ohjelmaa, muun muassa päästä jotenkin ulkomaille, mutta siitä huolimatta tämä tilaisuus tuli eteen varsin myöhään.

Eräs ystäväni kertoi Allianssin Nuorisovaihdosta kesälomalla ja sai minut innostumaan saman tien. Lähetin hakupaperit viime hetkillä, ja ehdin jo miettiä suunnitelma B:tä vastauksen viipyessä, kunnes minulle lopulta ilmoitettiin päässeeni työharjoitteluun Saksaan. Siitä päivästä tähän hetkeen olen täyttänyt melkoiset määrät papereita, ollut muutamissa englanninkielisissä Skype-haastatteluissa, kirjoittanut kiivasta tahtia sähköpostia Saksaan ja palauttanut mieleeni saksan kieltä verkkokurssilla. Kaikeksi onneksi olen varma, että tämä kaikki on sen arvoista.

Tuleva työharjoittelupaikkani on kirjakauppa-kahvila, joka on erikoistunut itäeurooppalaiseen kirjallisuuteen. Muuta en paikasta juurikaan osaa sanoa, mutta se vaikutti mukavalta.

Työharjoittelujakson alussa kaksi ensimmäistä viikkoa opiskelen saksaa kielikurssilla. Todennäköisesti tulen puhumaan isäntämaan kieltä yhtä paljon kuin englantia, mikä vähän hirvittää kahden vuoden opiskelukokemuksella (josta on aikaa viisi vuotta). Mitenkähän kahdessa viikossa oppisi puhumaan hyvin saksaa?

Neljännesvuosi Berliinissä kuulostaa pitkältä ja tuntuu mahtavalta. Silti odotan ensimmäistä viikkoa vähän kauhunsekaisin tunnelmin. Tämä tulee olemaan ensimmäinen ulkomaanmatkani, jonne lähden yksin. Lisäksi minulle on lähtetetty sähköpostiin ohjeita kuinka pääsen lentokentältä asuntooni hyppäämällä ensin siihen junaan ja vaihtamalla sitten siihen metroon ja kävelemällä tuonne ja jatkamalla tuolla raitiovaunulla ja kävelemällä loppumatkan. Samantapaisilta näyttävät muutkin ohjeet, joiden avulla pääsee asunnolta kielikurssille, kurssilta työpaikalle ja työpaikalta takaisin asunnolle. Jopa kahta eri reittiä. Voi vain toivoa, että siellä on ystävällisiä ihmisiä, jotka antavat keksin eksyneelle.

Olen asettanut itselleni tavotteita Saksassa oleskelun ajalle, kuten että oppisin puhumaan kieltä (sekä saksaa että englantia) sujuvasti - sehän on sanomattakin selvää. Toivottavasti edellisessä kappaleessa mainitsemani asiat luonnistuvat myös. Minulla on lisäksi ainakin yksi pitkäaikainen haave, josta saatan päästä kertomaan myöhemmin, jos se pääsee toteutumaan.

Ps. Jos kiinnostaa tietää, mitä tein Irlannissa, kannattaa vilkaista blogia, jota kirjoitin siellä: http://reetirl.blogspot.fi/

Heivain!