Kansanlauluja ja sinisiä puita

Minkälainen pakkomielle ihmisillä on vähätellä asioita? Tai ajatella, että jos minä olen tätä mieltä, niin kaikki muutkin varmasti ajattelevat samoin.

Kuvitelkaa, että olen pikkutytöstä asti halunnut päästä Saksaan joulumarkkinoille. Vuosikymmen takaperin näin joulumarkkinoista kertovan videon, ja tapahtuma näytti aivan satumaiselta. Nyt kun vihdoin olen päässyt Saksaan pitemmäksi ajaksi, ja kun joulumarkkinatkin alkavat sopivasti muutaman päivän päästä, on aivan loistava tilaisuus päästä ihastelemaan niitä joulukojuja ja nauttimaan tunnelmasta. "I'm so excited!" olen muutaman kerran sanonut kavereille, ja mitä olen kuullut vastaukseksi? "They are not that good." "Too many people." "It's not that great." "It's the same every year."

Turhauttaa! Tottakai joulumarkkinat ovat samanlaiset joka vuosi, eivätkä niin hohdokkaat, jos on sattunut asumaan Saksassa lapsesta asti. Mutta miksi pitää heti lytätä toisten ilo? Tykkään innostua asioista, pienistäkin, ja sellainen innostus lopahtaa, kun joutuu selittelemään, miksi ihmeessä on niin innostunut.

Tämän talon alimmassa kerroksessa asun. Kuva on muutaman viikon takaa.

Eilen oli viimeinen päivä, jolloin työskentelin erään työkaverini kanssa. Illan päätteeksi juttelimme vähän miten tämä työharjoitteluaika on mennyt, ja totesin, että ostPostissa on ollut todella mukavaa työskennellä, sillä ilmapiiri on niin mahtava. Olen erittäin kiitollinen siitä, että alkuviikkojen tunnelmat jäivät vain alkuviikkojen tunnelmiksi. Loppujen lopuksi tämä työpaikka on antanut paljon, ja tähän asti olen suurimmaksi osaksi nauttinut työskentelemisestä, ja toivon nauttivani vastaisuudessakin. Luultavasti mitään hälyttävää ei viikon aikana tapahdu.

Viikonloppuna olin mukana laulamassa itäeurooppalaisia kansanlauluja, muun muassa puolaksi ja joksikin muuksi kieleksi, joka näytti venäjältä. Sen lisäksi, että sanoja oli vaikea lausua, kun ne kirjoitetaan aivan eri tavalla, oli myös hankalaa yrittää laulaa erilaisella tekniikalla kuin mitä minulle on kuorossa opetettu. Kaikesta huolimatta oli hienoa päästä laulamaan pitkästä aikaa kunnolla.

Säkeistöjä muutamasta laulusta. Aina voi arvailla, mitä nuo sanat tarkoittavat.

Selailin tänään ostPostin nettisivuja (jos et huomannut, niin tuo on linkki) ja oli hauskaa huomata suurimman osan siellä olevista kuvista olevan minun ottamiani tai tekemiäni. Iso osa työajastani kuluu kuvia suunnitellessa erilaisilla design-ohjelmilla. Yhden kuvan tekeminen saattaa viedä yllättävän paljon aikaa. Kuin myös maatuskojen maalaaminen (tänään syntyi Lumikki).

Alla on kaksi esimerkkiä töistä, joita olen tehnyt. Ylempi on juliste kierrätys-työpajaan, ja alempi on kuva edellä mainitulle kansanlaulutapaukselle.

Lukekaa pois.

Sinisiä puita.

Bis Später!