Joululauluja koreaksi

Kirjakaupassakin työskennellessä voi pääasiallinen tehtävä olla logojen suunnittelu, mainosvalokuvaaminen ja maatuska-nukkejen maalaaminen. Tällä viikolla minulla on ollut työn alla pyöräprojekti: jo parhaat päivänsä nähnyt ruostekasa, josta irrotin kaikki varastamisen arvoiset osat (en se minä ollut, ne menivät työkaverille), hioin pinnan tasaiseksi ja maalasin spraymaalilla oranssiksi. On virkistävää päästä välillä käyttämään jakoavainta ja hiomakonetta tietokoneella istumisen sijaan.

Toissapäivänä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni maatuskan maalaamista, joka tuntui aluksi melkein mahdottomalta, etenkin ilman minkäänlaista opastusta. Onneksi työpaikalla on joka puolella näitä venäläisiä puunukkeja, joista otin jonkun verran mallia. Työn teki hankalammaksi se, että puolet maaleista oli kuivunut, joten osa ajasta kului mielikuvitusta käyttäessä. Takkuisen alun jälkeen maalaaminen alkoi sujua, ja sain lopuksi jopa kiitosta työnantajalta: "She looks like she comes from Asia!"

Parin viikon aikana (mukaanlukien legendaarinen Leipzig-viikonloppu) olen päässyt näkemään lisää kiinnostavia paikkoja Berliinissä. Kävin isäukon kanssa DDR-museossa, jossa ajoin Trabant-simulaattorilla Itä-Berliinin kaduilla, loin sosialistisen naisen, ja käyskentelin DDR:n aikaisessa kerrostalohuoneistossa. Aivan kuin olisi vieraillut oikeasti jonkun luona.

Alaikäisetkin saa ajaa Trabantilla.

Vierailu Itä-Berliiniläisessä kodissa.

Paljon vieraita.

Tuntui lähes alkuasukkaalta esitellessäni kaupunkia, vaikka en ole ollut täällä kuin vähän yli kahden kuukauden ajan.

Eräänä iltana juttelin kämppäkaverin kanssa siitä, miten ikävä on kavereita ja laulamista. Vahinko, ettemme tienneet samoja lauluja, koska olisimme halunneet laulaa jotain, mutta käytännössä idea ei toiminut. Juttelimme lisää, ja jossain vaiheessa huomasimme, että itse asiassa me tiedämme muutamia samoja lauluja! Kaiken päätteeksi istuimme pöydän ääressä laulaen Petteri Punakuonoa, Joulupukki matkaan jo käy, ja Taas toivotus hyvän joulun, koreaksi ja suomeksi. Voitte kuvitella kuinka korviahivelevältä se kuulosti.

Tänään aamulla tein pitkästä aikaa jotain muuta kuin vain odotin kotona työpäivän alkamista. Kävin Euroopan suurimmalla kirpputorilla, jossa on varmasti ainakin kuusi kerrosta. Sieltä luulisi löytyvän kaikkea tarpeellista, vaikka en jostain syystä löytänyt etsimääni. Lohdutuspalkintona siellä oli hieno kierreportaikko, jota sai ihan ilmaiseksi kävellä ylös ja alas.

Euroopan suurimman kirpputorin jälkeen lähdin käymään vähän pienemmällä vintage-kirpputorilla ja tutustuin samalla uuteen osaan Berliiniä, ja meinasin lopuksi myöhästyä töistä.

Huomasin kauhukseni, että kolmen viikon päästä on aika palata takaisin Suomeen. Mihin kolme kuukautta katosi? Eikö sen pitäisi olla pitkä aika? Toisaalta odotan paluuta, mutta toisaalta tuntuu siltä, että minulla on vielä liian paljon nähtävää täällä.

Tältä näyttää Berliinin muuri Potsdamer Platzilla.

Bis bald!