lauantai 10. syyskuuta 2016

Edesmenneitä ihmisiä ja vanhoja tuttuja

Eräs henkilö täällä Berliinissä sanoi minulle tällä viikolla, että toin lämmön mukanani tullessani Suomesta. En tiedä siitä, mutta täällä tosiaan on lämmintä. Pitkähihainen paita on aivan liikaa päivänä, jolloin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila kohoaa 30:een celsius-asteeseen. Onneksi kielikurssiluokka sijaitsee viileässä kivitalossa.

Kurssilla on jokaisen viikon lopuksi testi, jossa käydään läpi viikolla opiskeltuja uusia asioita. Testissä täytyy saada 60% oikein päästäkseen jatkamaan samalla kurssilla. Muussa tapauksessa joutuu käymään uudestaan samat asiat. Tämä ei kuitenkaan koske minua, koska opiskelen vain kaksi viikkoa. Siitä huolimatta jännitin turhan paljon perjantain testiä, koska en oikein tiennyt mitä kaikkea siihen piti lukea, ja totta kai haluan osoittaa, etten ole turhaan sillä kurssilla. Koko viikko on ollut vähän hermoja kiristävä opettajan puhuessa jatkuvasti saksaa ja olettaessa minun ymmärtävän kaiken. Mutta yllättäen, saadessani testipaperin eteeni, tajusin osaavani suurimman osan tehtävistä. Tulokset saa tietää vasta seuraavan viikon maanantaina, joten pienellä jännityksellä odotan vielä, vaikka koe ei ollutkaan niin vaikea kuin kuvittelin.

Olen minä muutakin tehnyt kuin vain istunut saksan tunneilla. Olen tutustunut ihmisiin, ihaillut kaupunkia ja suklaan halpoja hintoja, sekä käynyt kuuluisissa paikoissa, kuten Brandenburgin portilla ja kävellyt Unter den Linden. Kävin myös tapaamassa työnantajaani jossain syvällä Berliinin pikkukaduilla. OstPost-kauppaan ei löydä, jos ei tiedä sen olevan siellä. Tai sinne voi mahdollisesti eksyä, jos eksyy oikein pahasti. Paikkaan on noin tunnin matka Meyerbeerstrasselta. Todellisuudessa matka on muutaman kilometrin, mutta julkisilla kulkiessa aika pidentyy.

Ooh katsokaa, Brandenburgin portti.

Näin ensivaikutelman saaneena olen vähän pettynyt, muun muassa edellä mainitsemani sijainnin takia, jonka vuoksi paikkaan ei eksy paljon asiakkaita. Suurin pettymyksen aiheuttaja on kuitenkin työajat, jotka ovat tiistaista lauantaihin joka päivä 14.00-20.00. Vapaata aikaa on tietysti ennen töitä, mutta kaikki muut ovat silloin koulussa ja töissä, joten joudun viettämään aikaa yksin. Ja koska työmatka kestää tunnin, olen perillä Meyerbeerstrassella yhdeksän aikoihin illalla, jolloin ei ehdi enää tehdä juuri mitään. Vapaapäivä maanantaina on sentään jonkinlainen lohtu. Luulen, että voimme silti keskustella työnantajan kanssa työajoista, jos minulla jonakin viikonloppuna on esimerkiksi menoa.

Unter den Linden.

Ennen matkaa kuvittelin, että kaikki tulee varmasti olemaan mahtavaa. Ei olisi pitänyt yllättyä, että asiat eivät aina mene niin kuin itse haluaisi. Itse asiassa siitä tuli mieleeni tänään, että minua viehättäisi kaikista eniten vain opiskella kielikurssilla kolme kuukautta. Siinä ajassa varmasti oppisi puhumaan saksaa sujuvasti ja tutustua opiskelukavereihin paremmin. Kaiken lisäksi kouluajat ovat erittäin sopivia.

Saa sitä aina kuvitella.

Tapasin eilen jo edesmenneen ihailemani ihmisen, erään Johan Sebastian Bachin, sekä monia muita erittäin kuuluisia henkilöitä.

Sellainen on mahdollista, jos astuu sisälle Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Tavanomaisen näyttelyn lisäksi siellä oli Star Wars- näyttely, mikä oli tietysti aivan mahtava lisä!

Mitä Anne Frank kirjoitti päiväkirjaansa?

Kävin Sigmund Freudin vastaanotolla.

Viisaan Yodan kanssa istuin.

Han Solo, prinsessa Leia.

USA:n presidentti oli pitkä.

Törmäsin vanhaan tuttuun tuossa kotimatkalla.

Loppukevennyksenä voin kertoa, että täältä ei oikein mistään kaupasta löydä tavallisia tikku- tai puikkojäätelöitä. Täytyy mennä jäätelöbaariin, jos en onnistu löytämään kauppaa, josta niitä saisi.

Tschüss!

2 kommenttia:

  1. Heei! Ootko Lidlistä kattonut nuita jäätelöitä? Mikäli oikein muistan niin sieltä kyllä saattaa löytää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole ajattelut sitä tarkemmin, mutta pitää käydä tarkastamassa!

      Poista