tiistai 20. syyskuuta 2016

Faarao ja vaatekauppa-wrappi

Heute hatte ich sehr kurz Tag. Tänään oli ensimmäinen työpäiväni ja tässä tiivistelmä siitä: nukuin pitkään, tein eväät, lähdin liian aikaisin, koska en ollut tarkastanut, kuinka pitkään matkassa menee, olin perillä ostPostissa reilusti etuajassa, kävi ilmi, että minun olisi pitänyt ottaa oma tietokone mukaan (minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, että tästä olisi ollut puhetta), ja tästä edes minun pitää muistaa ottaa se mukaan joka päivä. Join teetä, söin latvialaista suklaata (vai oliko se liettualaista), opin kuinka tehdään viittä erilaista kahvia, sekä kuinka päivitetään yrityksen verkkosivuja. Puolentoista tunnin kuluttua sain lähteä, ja se oli varmasti yksi elämäni lyhimmistä työpäivistä.

Positiivista tässä päivässä on ollut se, että työpaikka epäsuotuisine työaikoineen ei tunnu enää niin ahdistavalta. Toinen työkaverini vaikuttaa mukavalta, toisen tapaan huomenna. Molemmat ovat kotoisin Venäjältä tai ainakin oletan niin. Eniten minua jännittää se, että verkkosivujen päivittäminen tulee olemaan hyvin suurelta osalta minun huolehdittavissa, ja minun pitää tehdä se luonnollisesti saksaksi. Onneksi apuna saa käyttää sanakirjoja ja aina-niin-luotettavaa Google Kääntäjää. Lisäksi asiakkaille täytyy puhua saksaa, vaikka very bad German, niin kuin työnantajani sanoi, ja samalla heille täytyy osata tehdä cappuccino tai latte, niin että ne todella ovat cappuccinoja tai latteja, eivätkä mitään muuta.

Sen verran sain selville puolessatoista tunnissa. Myöhemmin minut perehdytetään muihinkin tehtäviin, mutta alussa saan pääosin työskennellä verkkosivujen parissa.

Viime päivinä on tapahtunut kaikenlaista. Odottamattomia ja kummallisia ja hauskoja asioita. Lauantaina minulla ja huonekaverillani oli aikomus mennä ihmettelemään Berliinin muuria, mutta Aleksanderplatzille päästyämme jouduimme keskelle mielenosoitusta. En ole vieläkään aivan varma, mitä asiaa siellä ajettiin, mutta tämmöiseen suomalaiseen hiukan pienemmästä kaupungista tulevaan ihmiseen kaikki ne sadat poliisit, tuhannet mielenosoittajat ja lukemattomat kyltit sekä liput iskulauseineen tekivät vaikutuksen. Etenkin kun minulla ei ole aikaisempaa kokemusta sellaisista tapahtumista.

Mielenilmaus.

Berliinin muuria piti tietenkin käydä katsomassa, lähinnä sen merkityksen vuoksi. Kävimme East Side Galleryssä. Paikan päällä muuri ei ollut mitenkään ihmeellinen; muutaman metrin korkuinen kohtuullisen ohut betoniseinä täynnä graffitimaalauksia, joista voi olla montaa mieltä. Jotkut kuvat olivat oivaltavia ja hienoja, ja suurin osa oli toteutettu taitavasti. Kunnon kuvia muurista ei saanut helposti, koska paikalla oli suuri joukko muitakin kiinnostuneita, ja koska kovin kauas muurista ei voinut peruuttaa jäämättä auton alle. Muurin edessä oli myös pitkän matkaa verkkoaita, jota oli hankalaa saada kuvan ulkopuolelle. Berliinin muuri oli aikoinaan pystyssä erottamassa ihmisiä toisistaan ja nyt tuo verkkoaita erotti minut ja Berliinin muurin. Kuinka julmaa.

Muuri. Tässä kuvassa ei ole verkkoaitaa.

Lauantaisin keskustassa on laidasta laitaan tapahtumia. Berliinin muuri -reissun jälkeen palasimme Aleksanderplatzille käydäksemme eräässä vaatekaupassa, jossa yllättäen jaettiin ilmaista ruokaa, jonkinlaisia salaattia ja bratwurstia sisältäviä wrappeja. Ilmainen ruoka on aina tervetullutta, varsinkin jos se on yhtä maistuvaa kuin lauantaiset vaatekauppa-wrapit.

Ilmaista ruokaa!

Pesin viikonloppuna myös ensimmäisen kerran pyykkiä, mikä oli mielenkiintoinen reissu. Enpä ole ennen valmistautunut siihen tapaan mennessäni pyykkiä pesemään. Otin mukaan laukun, jonne pakkasin kirjan, rahaa ja kuukausikortin, sekä kangaskassin likapyykille ja pesuaineelle. Matkustin raitiovaunulla yhden pysäkinvälin Albertinenstrasselle. Pesulassa maksoin 3,50e, että saisin pyykkikoneen pyörimään, ja sitten odottelin koneen pyörimistä neljänkymmenen minuutin ajan lukien kirjaa.

Löydä kuvasta suomenkielinen kirja.

Eilen kävin museosaaren kahdessa ainoassa museossa, jotka ovat maanantaisin auki: Neues Museum, jossa on esillä Nefertitin rintakuva (jota ei saanut kuvata), sekä Pergamonmuseum, jonka sisällä on luonnollisessa koossaan muun muassa antiikin ajan monumentteja. Pergamonin alttaria, josta museo on saanut nimensä, kunnostetaan tällä hetkellä, joten sitä en päässyt näkemään.

Luultavasti kreikkalaisen jumalattaren patsas.

Tonttuja.

Faarao Amasiksen nenätön pää.

Viimeinen leposija.

Ishtarin portti. Ainakin osa siitä.

Jonkin kreikkalaisen rakennuksen raunioita.

Islamilaista koristelua islamilaisissa esineissä.

Maanantai on hyvä päivä ottaa päiväunet museosaarella.

Täällä ollessa ei juurikaan pääse puhumaan suomea, paitsi jos käy Finnland Institutissa, tai opettaa kämppäkavereille muutaman sanan, tai on yhteydessä suomea puhuviin ihmisiin. Kun päivisin puhuu pääasiassa englantia, huomaa pian ajattelevansa englanniksi. Kun kahden viikon ajan on käynyt saksantunneilla, sekin kieli alkaa tarttua, ja seuraavaksi huomaa puhuvansa sekaisin useampia kieliä. Välillä on tullut tilanteita, joissa en ole millään saanut mieleen jotain sanaa englanniksi, mutta saksaksi sen olen muistanut. Ja jostain käsittämättömästä syystä eräänä päivänä muistin jonkun sanan vain ruotsiksi. Tällaiset tilanteet aiheuttavat sen, että välillä puhun lauseilla kuten: Ich kann nicht do that because I have to do something heute. Aber ich habe Zeit tomorrow.

Hyvää päivänjatkoa!

2 kommenttia:

  1. Hihiii riida oot kiva. Tulipa hauska olo siitä ishtarin portista, eikö se ollu ösen tunnilla joskus esillä? Oompa taidevalistunut. Oottelen kyllä innolla aina sun kuulumisia (looking forward to), vaikken ymmärräkkään saksaa kovin paljon xd. Det är intressant att lära sig något av andra kulturer. Mukavia työpäiviä! (Kahvi on joskus hyvää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääntäjä on aina hyvä kaveri jos ei ymmärrä:P Kiitos kaikenlaisista toivotuksista (joita taisi olla vaan yksi) ja voisin sanoa että muista rakennelmista en siellä paljon tiennyt etukäteen paitsi Ishtarin portista, juuri siitä samaisesta syystä kun sinä!

      Poista